Seitsemän vuotta Porkkanaa ja keppiä

Seitsemän vuotta sitten kirjoitin blogin siitä, miksi minusta tuli yrittäjä. Muistan sen fiiliksen edelleen. Oli intoa, vatsanpohjassa sopivasti perhosia ja vahva usko siihen, että näitä hommia voisi tehdä myös omalla tavalla. Nyt, seitsemän vuotta myöhemmin, voin sanoa, että matka on kasvattanut sekä Porkkana ja Keppiä että minua yrittäjänä enemmän kuin silloin edes tajusin odottaa.

Kun Porkkana ja Keppi perustettiin, maailma näytti hyvin erilaiselta. Kukaan ei tiennyt, että edessä olisi pandemia, joka pysäyttäisi yhteiskuntia ja muuttaisi työelämää pysyvästi. Sen jälkeen Eurooppaan palasi sota tavalla, jota harva osasi ennakoida. Energiakriisi, kiihtynyt inflaatio ja talouden epävarmuus heijastuivat yrityksiin, työmarkkinoihin ja ihmisten arkeen.

Näiden vuosien aikana on ollut kasvua, muutoksia, epävarmuutta ja jatkuvaa oppimista. Välillä suunnitelmat ovat menneet uusiksi yhdessä yössä ja tilanteisiin on pitänyt reagoida nopeasti. Jos jotain nämä vuodet ovat opettaneet, niin ainakin resilienssiä. Kykyä jatkaa eteenpäin, sopeutua muutoksiin ja löytää mahdollisuuksia myös epävarmuuden keskeltä.

Näihin vuosiin on mahtunut myös vaikeita päätöksiä. Kaikki ratkaisut eivät ole olleet helppoja, mutta ne on pyritty tekemään niin, että niiden kanssa voi katsoa itseä peiliin ja todeta hyvällä omallatunnolla toimineensa oikein.

Moni asia on kuitenkin pysynyt ennallaan. Uskoni siihen, että parhaat rekrytoinnit syntyvät aidosta ihmisten kohtaamisesta. Siihen, että asiakkaiden kanssa kannattaa tehdä töitä kumppanina eikä toimittajana. Ja siihen, että työelämä voi olla samaan aikaan tavoitteellista, inhimillistä ja reilua.

Yritys on kasvanut vuosien aikana mukavasti, haastavistakin ajoista huolimatta.

Tänä päivänä meitä on kuusi, Kaisa, Enni, Tina, Eve ja Johanna, täysiä timantteja kaikki. Olen valtavan ylpeä siitä osaamisesta, ammattitaidosta ja tavasta kohdata ihmiset, jotka tiimissämme näkyvät joka päivä. Ilman teitä emme olisi tässä. Kiitos kun olette 🤍.

Yksi ihminen ansaitsee tässä tarinassa erityismaininnan. Kaisa 🧡. Olemme tunteneet vuodesta 1998, eli yhteisiä vuosia on takana jo enemmän kuin kehtaa nopeasti laskea. Välillä nahistelemme kuin vanha aviopari, mutta juuri se on ollut myös meidän vahvuutemme. Uskallamme sanoa ääneen, jos olemme eri mieltä. Usein varoitellaan, ettei ystävän kanssa kannata perustaa yritystä. Meillä homma on kuitenkin alusta asti toiminut. Olemme vahvoja eri asioissa, täydennämme toisiamme ja tunnemme toisemme niin pitkältä ajalta, ettei kaikkea tarvitse aina selittää juurta jaksain. Vaikka yrittäjyys usein näyttää ulospäin yhden ihmisen tarinalta, todellisuudessa tätäkin kasvua on rakennettu yhdessä. En olisi lähtenyt tähän yksin. Kaisa on ollut korvaamaton kumppani, sparraaja, rinnalla kulkija ja kanssayrittäjä. On ollut helpompi tehdä rohkeita päätöksiä, kantaa vastuuta ja katsoa eteenpäin, kun vierellä on ihminen, johon luottaa myös silloin, kun kaikki ei mene kuin Strömsössä.

Yrityksen lisäksi myös elämä kotona on kulkenut vauhdilla eteenpäin. Kun Porkkana ja Keppi perustettiin, lapset olivat vielä aivan eri vaiheessa elämäänsä. Tänään he ovat 17-, 21-, 22- ja 25-vuotiaita nuoria aikuisia. Yrityksen kasvua on ollut hienoa seurata, mutta niin on ollut myös heidän kasvuaan. Rehellisesti sanottuna jälkimmäinen tapahtuu paljon nopeammin kuin yrittäjä ehtii ymmärtää.

Yhdettätoista vuotta yhdessä kulkenut puolisoni on nähnyt tämän matkan kaikki puolet. Hän on ollut juhlimassa onnistumisia, mutta myös kantamassa niitä hetkiä, jotka eivät näy asiakkaille, työntekijöille tai verkostolle. Hänen tukensa, kärsivällisyytensä ja uskonsa ovat olleet täysin korvaamattomia. Hän on saanut kuunnella samat murheet useampaan kertaan, kannustaa eteenpäin silloin, kun itse olen ollut väsynyt, ja muistuttaa näkemään myös ne asiat, jotka ovat menneet hyvin. Kiitos Antti️.

Yrittäjyys koskettaa koko perhettä. Siksi tämä seitsemän vuoden matka ei ole vain minun saavutukseni, vaan meidän kaikkien yhteinen matkamme.

Kun mietin omaa yrittäjätarinaani, ajatukset menevät väistämättä myös omaan synnyinperheeseeni. Olen poikkeuksellisen onnekas. Äitini uskoi onnistumiseeni silloinkin, kun itse epäröin. Hän on aina kannustanut eteenpäin ja muistuttanut luottamaan omiin kykyihini. Isäni puolestaan näytti yrittäjyyden mallin jo varhain. Hän opetti omalla esimerkillään, mitä työnteko, vastuun kantaminen ja sitkeys käytännössä tarkoittavat. Ja silloin, kun apua tarvittiin, sitä myös sai.

Suuri kiitos kuuluu myös isoveljelleni. Hän ei ainoastaan kannustanut, vaan auttoi konkreettisesti alkuun, avasi ovia, esitteli oikeita ihmisiä ja tuuppasi eteenpäin silloin, kun sitä tarvittiin. Moni ensimmäisistä askelista yrittäjänä olisi ollut huomattavasti vaikeampi ilman hänen tukeaan.

Kun katson taaksepäin näitä seitsemää vuotta, tunnen ennen kaikkea kiitollisuutta. Kiitollisuutta timanttitiimistä, jonka kanssa tätä tarinaa on kirjoitettu päivä päivältä eteenpäin. Asiakkaista, jotka ovat luottaneet meihin. Perheestä, joka on elänyt mukana yrittäjyyden kaikki vaiheet. Ja ystävistä, yhteistyökumppaneista sekä verkostoista, jotka ovat kulkeneet rinnalla matkan varrella.

Seitsemän vuotta sitten lähdin yrittäjäksi, koska halusin tehdä asioita omalla tavallani. Seitsemän vuotta myöhemmin voin sanoa aika täydestä sydämestä: kannatti.

Ehkä tärkein oppi näiden vuosien varrelta on kuitenkin tämä: yrityksen voi perustaa yksin, mutta sitä ei kasvateta yksin. Tämä seitsemän vuoden taival on monen ihmisen yhteinen tarina.

Ja vaikka seitsemän vuotta on hyvä hetki pysähtyä katsomaan taaksepäin, ei tämä tähän jää. Matka jatkuu edelleen. Ihmisenä, yrittäjänä ja yrityksenä. Edessä on varmasti lisää oppimista, kasvua, muutoksia, rohkeita päätöksiä ja uusia alkuja. Juuri se tekee tästä kaikesta niin innostavaa.

Tätä merkkipaalua on ilo pysähtyä juhlistamaan yhdessä tiimimme, asiakkaidemme ja yhteistyökumppaneidemme kanssa Tampereen kattojen yllä. Erityisen merkityksellistä on saada nostaa malja kaikille niille ihmisille, jotka ovat omalla tavallaan olleet rakentamassa Porkkana ja Kepin tarinaa tähän asti — ja kulkevat mukana myös seuraavissa luvuissa.

Kiitos, että olette olleet mukana matkassa. Tämä tarina jatkuu.

🤍 , Emppu 🥕