Määrä vai laatu: milloin rekrytointi on oikeasti onnistunut?

Hakijoita on nyt enemmän kuin pitkään aikaan.

Monessa rekrytoinnissa tämä näkyy konkreettisesti: hakemuksia kertyy nopeasti kymmeniä tai jopa satoja. Tilanne voi tuntua lupaavalta, kun huomaat että hakijoiden taholta on kiinnostusta ja vaihtoehtoja riittää.

Mutta samaan aikaan yllättävän moni rekrytointi venyy, kuormittaa ja päättyykin lopulta kompromissiin. Siksi on hyvä pysähtyä kysymään: mistä oikeastaan tunnistaa onnistuneen rekrytoinnin?

On inhimillistä ajatella, että paljon hakijoita tarkoittaisi onnistunutta rekrytointia. Että ilmoitus toimii, työnantaja kiinnostaa ja markkina reagoi. Osittain tämä voi pitääkin paikkansa. Yhtä usein kuitenkin suuri hakemusmäärä on kuitenkin merkki siitä, että viesti on liian laaja tai rooli jää epäselväksi.

Silloin haetaan vähän kaikkea – ja saadaan paljon kaikkea.

Hakemustulva ei tarkoita oikotietä onnistumiseen, vaan usein päinvastoin: aikaa kuluu vertailuun, karsintaan ja viestintään. Samalla paine hyvän hakijakokemuksen ylläpitämiseen kasvaa, kun jokainen hakija pitäisi huomioida. Lopputuloksena työmäärä kasvaa merkittävästi, mutta oikeiden kandidaattien osuus ei välttämättä kasva lainkaan!

Parhaat kandidaatit eivät odota

Samaan aikaan kun käsittelet kymmeniä hakemuksia, parhaat osaajat liikkuvat jo myös muualla.

Ne kandidaatit, jotka oikeasti sopivat rooliin, ovat harvoin mukana vain yhdessä prosessissa. Epävarmassa markkinassa moni pitää useita vaihtoehtoja auki ja etenee rinnakkain useiden työnantajien kanssa. Tämä näkyy myös siinä, että tarjouksia hylätään viime metreillä: ei siksi, että rooli olisi huono, vaan koska hakija haluaa epävarmassa tilanteessa pelata varman päälle!

Ja sitten on vielä se toinen todellisuus: osa sopivista kandidaateista ei hae lainkaan. Heidät tavoittaa vain, jos rekrytointi ei perustu pelkkään ilmoitukseen.